Kaikki lähti siitä, kun edellinen koiramme nukkui pois. Aloimme heti miettimään, että meille kuuluu koira taloon. Mutta sitä ei vielä tiedetty miten se toteutetaan.
Edellisen koiramme pois menosta tulee nyt perjantaina 11.12.2015 kolme viikkoa.
Tässä ajassa on mietitty ja ihmetelty. Kunnes eräs ihminen kehoitti, että mitä jos meille molemmille miehelleni ja minulle tulisi omat koirat. Tuli ihan sellanen olo, että hei tätähän me ollaan juuri etsitty.
Sain itse valita rodun. En tiedä mistä se tuli, mutta totesin vaan "Miten olisi kääpiösnautseri?".
Mieheni hyväksyi ehdotuksen ja sanoi vain, että ala etsimään pentua.
Selailin ekaksi apulaa ja meinasin joihinkin ottaa yhteyttä, mutta menin kääpiösnautseri kerhon sivuille ja sieltä pentuvälityksen kautta löytyi kasvattaja. Ei mennyt kuin pari sähköpostia ja olimme sopineet, että menemme katsomaan pentuja maanantaina 7.12.2015.
"Olin aivan myyty"!
En ollut koskaan aikaisemmin nähnyt koiranpentuja. Sillä koiranpentua ei ole taloomme tullut yhdessäolo aikanamme. Pitelin pientä nyyttiä sylissäni joka hieman mönki eteenpäin. Pennut olivat juuri täyttäneet 4vk.
Päätimme kasvattajan kanssa sekä mieheni läsnäolessa että meille tulee Kääpiösnautseri uros.
Pennulla on jo nimi. Nimeksi tulee Jörö. Nimen syntyäkään en osaa sanoa, se vain tulee jostain ja oli jo valmiina kun menimme katsomaan pentuja.
Kun tulimme mieheni kanssa kotiin aloin heti selaamaan zooplussan sivuja, että mitä kaikkea tulevalle pikku herralle pitäisi ostaa. Päätin, että vain välttämättömät.
Pari lelua, kaksi ruokakippoa, hihna, flexi, peti ja ruokaa. Pannankin olisin hankkinut, mutta ei löytynyt sopivaa. Joten päätimme, että kun pentu kotiutuu menemme eläinkauppaan ja valitsemme sieltä mitä vielä haluamme ja mitä pentu tarvitsee. Aiankin se panta.
Tästä lähti kirjoittajan taival minulla ja matkaan mukaan tulee piakkoin Jörö poika. Sitä odotellessa kirjoittelen kuulumisia, miltä tuntuu kun pentu tulossa taloon!
Haluan kiittää rakasta miestäni, että antoi tämän mahdollisuuden minulle. Kukaan joka vähänkin epäröi ei tule pettymään.
Kuten moni kertoo, että koirasta tulee kuin oma lapsi, luulen että niin tapahtuu minulla ja Jörölläkin. Olemme lapseton pariskunta niin se on selvää, että Jöröstä tulee perheenjäsen myös yksi tärkein koira elämässäni. Sillä onhan se ensimmäinen koirani!
